Kuvassa mies ravistelee kättään yrittäessään helpottaa puutumista kyynärvarressa ja sormissa.

TOS-oireyhtymä

TOS-oireyhtymä on yleinen vaiva, jossa hermoihin ja verisuoniin kohdistuu painetta rintakehän yläaukeman alueella. Tämä johtaa klassisiin oireisiin, kuten hermokipuun ja puutumiseen niskan, hartian ja käsivarren alueella. Kiropraktikon työssä TOS:n diagnosointi ja hoitaminen ovat keskeisiä osa-alueita, sillä vaiva voi aiheuttaa monenlaisia oireita ja vaikuttaa potilaiden elämänlaatuun merkittävästi.

 

Anatomia

Rintakehän yläaukeama toimii kulkureittinä yläraajan hermoille sekä veri- ja imusuonille. Tarkalleen ottaen tässä kohtaa kaularangan hermojuuret ovat yhdistyneet hartiapunokseksi. Vaikka tästä punoksesta erkaneekin muutamia hermoja, ne jakautuvat vasta yläaukeaman jälkeen muodostaen ääreishermoja.

Rintakehän yläaukeama ulottuu kaularangasta rintalihakseen ja sitä rajaavat useat luu- ja lihasrakenteet. Nämä rakenteet toimivat tärkeänä suojana alueella mutta niiden häiriintyessä ne voivat myös aiheuttaa pinnetilaa.  Yläaukeama on kolmionmuotoinen tila, jonka rajat muodostuvat seuraavista rakenteista:

  1. Solisluu muodostaa alueen yläreunan. Se ulottuu rintalastan yläosasta olkapäähän olkalisäkkeeseen. Tähän kiinnittyvä isot lihakset, kuten iso rintalihas, voivat vääntää solisluuta alaspäin, mikä puolestaan supistaa tilaa solisluun ja ensimmäisen kylkiluun välissä.
  2. Ensimmäinen kylkiluu muodostaa alueen alareunan. Se kaartuu solisluun alta ja kiinnittyy rintalastaan solisluun alapuolelle. Hermot ja verisuonet kulkevat näiden kahden luun välistä. Tähän kiinnittyvät lihakset (scalenuslihakset) nostavat kylkiluuta ylöspäin, mikä puolestaan kaventaa tilaa kylkiluun ja solisluun välillä.
  3. Scalenuslihakset (kylkiluun kannattajalihakset) kiinnittyvät ylimpiin kaularangan nikamiin ja laskeutuvat kaulan sivua solisluun kuoppaan kiinnittyen kahteen ylimpään kylkiluuhun. Kaularangan hermojuuret kulkevat näiden lihasten välistä muodostaen hermopunoksen. Kireät scalenuslihakset puristavat herkästi niiden läpi kulkevia hermoja.
  4. Pieni rintalihas on viimeinen lihas hartian alueella, jonka alta hermopunos kulkee enne jakautumistaan käden ääreishermoiksi. Samoin kuin iso rintalihas, myös pieni rintalihas kiertää hartiaa eteenpäin ja voi olla kroonisesti kireä eteenpäin lysähtäneessä ryhdissä.

Muita mainitsemisen arvoisia lihaksia ovat päännyökkääjälihas (sternocleidomastoideus), iso rintalihas sekä epäkäslihas. Nämä isot liikuttajalihasket ovat alttiita kireyksille ja voidessaan huonosti häiritsevät pienempien lihasten työtä. Lisäksi kaikki edellä mainitut lihakset osallistuvat hengitykseen. Yksi TOS-oireyhtymälle tyypillinen tekijä on voimakkaampaa hengitystä aiheuttavat treeni, työ tai stressi.

Harvinaisempia TOS:n aiheuttajia ovat anatomiset poikkeavuudet, kuten alimman kaularangan nikaman ylisuuri poikkihaarake. Samalle tasolle voi myös kehittyä ylimääräinen kylkiluu. Lisäksi kylkiluun tai solisluun murtumat saattavat parantua huonosti tai virheelliseen asentoon, mikä voi lisätä pinnetilan riskiä.

Oireet

TOS:n oireet voidaan jakaa kahteen luokkaan: hermojen ja verisuonten pinnetilaan. Molemmissa tapauksissa käden säteilykipu ja puutuminen ovat yleisiä, erityisesti pikkusormen, nimettömän ja näiden puoleisen kyynärvarren alueella. Oireet ilmenevät usein erityisesti yöaikaan, mutta vaivan pahentuessa niitä voi esiintyä myös valveilla ollessa. Oireet voivat myös voimistua pidettäessä kättä kohotetussa asennossa, kuten kännykkää selatessa tai työskennellessä kädet pään yläpuolella.

Käsivarren oireiden lisäksi kipua ja säteilyä voi esiintyä myös niskassa, hartiassa, lapaluun alueella tai kainalossa. Osittain syynä tähän voi olla kipu kireistä lihaksista, mutta lapavälin tai kainalon voimakas särky on usein ensimmäinen merkki hermopinteestä niskahartian alueella. Lihaskireyksiin liittyen jännityspäänsärky on yleinen niskavaivoissa. Voit lukea lisää jännityspäänsärystä täältä.

Kuvassa ihminen takaapäin ja käsivarteen, lapaväliin ja kainaloon merkitty punaisella TOS-hermopinteen kipu sekä puutumisalueet.
TOS-hermopinteen puutumisen sekä säteilykivun alueet kädessä ja selässä.

Hermopinteeseen liittyviä muita oireita ovat käden kömpelyys ja puristusvoiman heikkeneminen, kun pinnetila on tarpeeksi voimakas. Lisäksi käden kylmyyttä, kylmänsietokyvyn heikkenemistä ja valkosormisuutta voi ilmetä, mikä viittaa sympaattisen hermoston ärsytykseen. Tästä käytetään myös nimitystä Raynaud´n ilmiö, jossa verisuonet supistuvat hetkellisesti voimakkaasti. TOS:n yhteydessä hermopinne on huomattavasti yleisempi kuin verisuonten pinnetila.

Puristuksen kohdistuessa laskimoihin, yleisimpien oireiden lisäksi kädessä voi esiintyä turvotusta ja sinisyyttä. Valtimon puristuessa puolestaan oireina ilmenevät käden kylmyys ja kalpeus. Molemmissa tapauksissa oireita voimistaa rasitus, kuten intensiivinen liikunta.

Hoito

TOS-oireyhtymän hoidossa keskitytään vapauttamaan kaulan ja hartian alueen kireydet, jotta puristus helpottuu hermoilta ja verisuonilta. Kaularangan, solisluun ja kylkiluiden nivelten manipulaatiot ja mobilisaatiot ovat erinomainen keino rauhoittaa pinnetilaa aiheuttavia lihaksia. Lisäksi iso ja pieni rintalihas käsittely sekä lihaskalvojen avaaminen helpottaa jännitystä koko hartia-alueelta.

Myös rintarangan käsittely saattaa olla tarpeen, mikäli sen kireyden epäillään vaikuttavan niskahartiaseudun toimintaan. Lisäksi purentalihasten kireys ja narskuttelu voivat kuormittaa niskaa. Voit lukea tarkemmin purentalihaksista täältä.

Hartian lihaskalvon käsittely työkalulla

Alkuvaiheessa omatoiminen scalenuslihasten, rintalihasten ja päännyökkääjälihasten rauhallinen venyttely voi helpottaa pinnetilaa sekä tehostaa ja edistää hoidon vaikutuksia. Oireiden lieventyessä on tärkeää parantaa alueen toimintaa esimerkiksi harjoittelemalla niskan ja lavan tukilihaksia. Tämä on olennaista oireiden uusiutumisen ennaltaehkäisyssä.

Riittävä liikunta on hyödyllistä sekä TOS-oireyhtymän parantamisessa että sen uusiutumisen ehkäisemisessä tulevaisuudessa. Erityisesti pitkään staattisissa asennoissa viettävät henkilöt hyötyvät lisääntyneestä aineenvaihdunnasta ja lihaskestävyydestä, jotka lisäävät kestävyyttä ja tehostavat palautumista. Myös kuormitusta vähentävillä ergonomisilla muutoksilla on tärkeä osa.

Vaikeissa tapauksissa, kun manuaalinen terapia ja harjoittelu eivät ole tuottaneet toivottua tulosta, leikkaushoito voi olla tarpeen. Erityisesti silloin, kun oireet johtuvat anatomisista rakenteista ja kyseessä on verisuonten pinnetila.

Kiitos artikkelin lukemisesta! Herättikö kirjoitus ajatuksia? Kerro alla kommenttikentässä!

Varaa täältä oma aikasi hermosärkyjen ja puutumisten selvittelyyn.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *