Written by Säären sisäsyrjän rasitusoireyhtymä (engl. medial tibial stress syndrome, MTSS), eli tuttavallisemmin penikkatauti, on erityisesti juoksijoita ja hyppylajien harrastajia vaivaava pitkäkestoinen ongelma. Vaikka penikkatauti tunnetaan urheilijoiden vammoina, äkillisesti lisääntynyt fyysinen aktiivisuus tai toiminnalliset häiriöt voivat altistaa kenet tahansa. Penikkataudille altistavat tyypillisesti säären lihasten heikentynyt toiminta, ylipronaatio sekä heikko lantion tuki.
Oireet
Oireisiin kuuluu kipua ja kosketusherkkyyttä säären sisäsyrjän koko pituudella tai alimmalla kolmanneksella. Kivun voimakkuus vaihtelee tyypillisesti. Aluksi kipu voi olla lievää ja ilmaantua vain rasituksen jälkeen tai aamulla liikkeelle lähtiessä, mutta ajan myötä se voi muuttua jatkuvammaksi ja tuntua myös levossa.
Kipu tuntuu liikkumista aloittaessa mutta häviää lämmittelyn aikana ja palaa pahempana harjoittelun jälkeen. Tämä johtaa usein siihen, että vaivan kanssa sinnitellään pitkään mikä vain pahentaa tilannetta ja pitkittää vaivan kestoa.
Penikkatauti vai rasitusmurtuma
Rasitusmurtumassa kipu on pistemäistä, kun taas penikkataudissa kipu tuntuu laajemmalla alueella. Lisäksi rasitusmurtuman kipu pahenee rasituksen aikana ja on erittäin herkkä tärinälle sekä iskuille.
Anatomia
Penikkataudissa liiallinen rasitus kohdistuu pääasiassa kolmeen lihakseen: takimmaiseen säärilihakseen (tibialis posterior), leveään kantalihakseen (soleus) ja varpaiden pitkään koukistajalihakseen (flexor digitorum longus). Nämä lihakset kiinnittyvät vaihtelevasti pohjeluun ja sääriluun pohkeen puoleiseen luukalvoon. Kiristyessään lihakset aiheuttavat vetoa kiinnitysalueellaan ja ärsyttävät luukalvoa. Näiden lihasten sisäreunaa pystytään tunnustelemaan ja hoitamaan sääriluun vierestä.
Vaikka näillä lihaksilla on hyvin samanlaiset kiinnityskohdat pohkeen alueella, niiden kiinnitykset nilkassa ja jalkaterässä ovat erilaiset. Leveä kantalihas kiinnittyy kantapäähän akillesjänteen kautta. Takimmainen säärilihas taas kiinnittyy jalkapohjaan jalkapöydän luihin ja varpaiden koukistaja jatkaa matkaansa jalkaterän alla varpaiden kärkiniveliin asti.
Kiinnitysalueista johtuvat erot lihasten toiminnassa ovat merkittäviä, ja niiden ymmärtäminen on tärkeää, jotta penikkataudin hoito ja erityisesti ehkäisy olisivat mahdollisimman tehokkaita. Seuraavassa osiossa käydään tarkemmin läpi, miten edellä mainitut lihakset toimivat.
Toiminta
Kaikkien kolmen lihaksen tehtävä on suoristaa nilkkaa eli tuottaa ponnistus- ja työntövoimaa. Lisäksi takimmainen säärilihas ja varpaiden pitkä koukistaja tukevat jalkapohjan kaarta. Nimensä mukaisesti varpaiden koukistaja myös tehostaa jalan pitoa koukistamalla varpaita alustaa vasten.
Tärkeitä asioita huomioida jalan toiminnassa:
- Nilkan koukistusliikkeen rajoite. Puutteellinen nilkan koukistusliike pakottaa kehon painon jalan sisäsyrjälle, mikä kuormittaa jalkaholvia tukevia lihaksia. Nilkan heikkoon koukistusliikkeeseen voi olla useita syitä, kuten nilkan telaluun virheasento tai ylikireät pohjelihakset. Myös tukkoiset koukistajalihakset ovat yleinen ongelma.
- Lonkkaa tukevien lihasten, etenkin pakaroiden, toiminta. Pakaroiden tehtävänä on pitää jalka oikeassa asennossa, jotta muiden lihasten tuottama voima ohjautuu oikein. Jos pakaratuki pettää, jalka kiertyy sisäänpäin, mikä vääntää polvea ja jalkaterää. Tällöin kehon paino kulkeutuu jalan sisäsyrjän kautta ja rasittaa jalkaholvin tukea. Puutteellisella pakaroiden tuella on laajempiakin vaikutuksia kehon toiminnalle, kuten polvivaivat, lonkka- ja selkäkivut sekä kasvanut vammariski.
Jalkapohjan lihasten kestävyys. Joissakin tapauksissa oireilevat lihakset itsessään ovat ongelman juurisyy. Heikosti aktivoituessaan ne eivät auta tukemaan jalkapohjan kaarta riittävästi, kun jalalle varataan painoa. Tätä kutsutaan myös ylipronaatioksi.
Hoito
Ensimmäinen askel rasitusoireyhtymän hoidossa on keventää tai lopettaa hetkeksi jalkoja rasittava tekeminen. Näin keho pääsee palautumaan, jolloin käsittelyt ja harjoitteetkin purevat tehokkaammin. Alkuvaiheessa esimerkiksi vesijuoksu tai -jumppa on erinomainen vaihtoehto keventää jalan rasitusta.
Käsittely tulisi kohdistaa erityisesti säären sisäsyrjän ja etuosan lihaksiin sekä lihaskalvoihin. Nämä lihakset koukistavat nilkkaa ja tukevat jalkapohjan kaarta. Kireiden lihasten käsittely voi merkittävästi lievittää oireita, vapauttaen jännitystä ja helpottaa lihasten toimintaa.
Oireilevien lihasten lisäksi hoidossa on tärkeää huomioida laajalti jalan toiminta sekä sen mahdolliset häiriöt. Nilkan, polven ja lonkkanivelten liikkuvuuden tulee olla riittävä sekä näitä niveliä tukevien lihasten, kuten edellä mainitut pakaralihakset, tulisi olla hyvässä toimintakunnossa.
Hoidon alkuvaiheessa oireiden helpottuessa on tärkeää keskittyä lihasten aktivointiharjoituksiin. Kivun ja kireiden lihasten haitatessa muiden lihasten toimintaa on olennaista, että keho oppii aktivoimaan lihaksia oikea-aikaisesti ja riittävällä teholla. Lihasten on myös tärkeää osata toimia yhdessä. Tämä pätee suurimmassa osassa tuki- ja liikuntaelinvaivojen kuntoutusta. Hyvä aktivointiharjoitus tässä tapauksessa on tasapainotyynyn päällä seisominen, mikä haastaa ja vahvistaa nilkan, polven ja lonkan lihaksia.
Esimerkiksi aikaisemmin mainitut voimakkaiden pohjelihasten heikentämät nilkan koukistajat voivat hyötyä merkittävästi aktivointiharjoituksista, jotka auttavat palauttamaan oikean lihastasapainon ja liikeradat.
Voima- ja kestävyysharjoittelusta on enemmän hyötyä vasta siinä vaiheessa, kun keho osaa käyttää lihaksia oikein. Näin varmistetaan, että harjoittelusta tulee tehokasta ja turvallista, ja se edistää pitkäkestoista toipumista ja ennaltaehkäisee vammojen uusiutumista.
Kiitos artikkelin lukemisesta! Herättikö kirjoitus ajatuksia?
Kerro ne alla kommenttikentässä tai ota yhteyttä!
Ota myös Facebook ja Instagram seurantaan. Saat heti tiedon uuden blogipostauksen julkaisusta.